Paino putoaa hitaasti mutta kuitenkin melko tasaisesti, yritän parhaillaan opetella takaisin säännölliseen lenkkeilyyn, jotta saisin kilot katoamaan vähän nopeammin. Vaikeinta on se, ettei täällä oikein saa juosta tai kävellä rauhassa. Rauhallisemmissakin paikoissa liikkuu aina muita ihmisiä. Olisi ihanaa päästä jonnekin pieneen kaupunkiin juoksemaan metsäteitä tai katuja, en tahtoisi juosta muiden keskellä. Kertokaa miten saan itseni liikkeelle siitä huolimatta, etten koskaan ole tässä kaupungissa yksin.
Syysloma on jo yli puolessa välissä, kirjoitan tyhjänpäiväisiltä tuntuvia kirjeitä (tytölle, jonka toivoisin asuvan lähempänä ja toiselle, jolle en osaa enää kirjoittaa, olemme etääntyneet liikaa) ja katson elokuvia, kuuntelen levyjä joita olen tällä viikolla hankkinut.
Mietin, kuinka ihanaa ja vapauttavaa olisi, jos voisi puhua näistä asioista jollekin, yksinäisyydestä ja siitä, kuinka aina kokee, että pitäisi olla parempi muttei kuitenkaan onnistu siinä. Jos olisi joku, jolle lähettää tekstiviestin tai kirjeen tai jotain. Ettei olisi niin yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥