Voi ei, mitähän kaikkea oikein tein eilen. Pyörin väärissä porukoissa, sain suudelman tytöltä samasta koulusta. Näin filosofiapojat ja olisin tahtonut juosta niiden luo, onneksi en juossut, olisin nolannut itseni, minä nolaan aina itseni kaikkialla. Kukaan niistä ihmisistä, joiden kanssa olisin tahtonut iltani viettää tai joihin olisin halunnut tutustua, ei ollut paikalla, jalkoihin sattui, siideri maistui pahalta, juna oli täynnä ja kotona itketti. Miksi minun iltani aina päättyvät näin, miksei ikinä ole hauskaa.
Hyvä puoli viikonlopussa on se, ettei ruokaa ole tehnyt yhtään mieli, on liian kuuma ja ahdistaa ja on paha olo ja raskas tunne sisällä, ei pysty syömään mitään. Löysin tänään uudelleen kahvin ihanuuden, pitäisi kai juoda sitä enemmän, ei tee mieli ruokaa silloin.
Huomenna alkavat työt ja pitäisi käydä ostamassa verkkarit ja huppari ja tahdon tällä viikolla käydä katsomassa Lars von Trierin Melancholian.
