Day 152.

Olen täällä ainakin jonkin aikaa, seuraa perässä jos tahdot. Luultavasti jakaudun jossain vaiheessa jotenkin hassusti molempien blogien välille, mutta sen näkee aikanaan.

Day 148.

minä en luultavasti kirjoita tänne hetkeen, joten älkää ihmetelkö hiljaisuuttani. olen suunnitellut uuden blogin aloittamista vaikken oikeastaan tiedä miksi, mutta en ole varma mitä teen. olen vähän hukassa kaiken kanssa, mutta katsotaan mitä tapahtuu.

nyt on hiihtoloma ja se pelottaa minua, liikaa tyhjää aikaa.

näkemiin pikkuiset.

Day 146.

"Everyone says love hurts, but that isn't true. Loneliness hurts. Rejection hurts. Losing someone hurts. Envy hurts. Everyone gets these things confused with love, but in reality love is the only thing in this world that covers up all pain and makes someone feel wonderful again. Love is the only thing in this world that does not hurt."

Enkä minä ole koskaan rakastanut, minua ei ole koskaan rakastettu. Enkä usko koskaan rakastavani. En tiedä mitä rakkaus on. En uskalla ajatella, etsiä, kokea sitä.

Hänellä on sittenkin sama kurssi kanssani tässä jaksossa. Hymyilen joka päivä mekaanisesti ihmisille, jotka kävelevät vastaan käytävillä, joiden kanssa vietän koulupäiväni. Kolme kertaa viikossa yllätän itseni hymyilemästä ilman syytä(, ilman lupaa), katselemasta takapulpettiin. Pelkään, pelkään kamalasti, mutta silti yllytän itseäni tähän leikkiin, joka päättyy aina pettymyksiin. Minä en ikinä onnistu.

Day 133.

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin. Tahtoisin sanoa jotain, mutten tiedä mitä. Kävelin tänään koululta kotiin, kirjoitin kokeessa hienon pitkän esseen ihmisen luontokäsityksistä. Filosofiapojatkin olivat siellä, tämän jälkeen niitä ei näe kuin ehkä kerran pari. Hassua.

Minä mietin, olisiko jotain mitä tahtoisitte kuulla tai kysyä?

Day 129.

Minä olen ollut hyvin hiljaa aika pitkään. Olen miettinyt paljon.

Minä olen miettinyt, että yrittäisin eri tavalla. Hitaammin, mutta huolellisemmin. Pysyvämmin ja paremmin. Vähän lempeämmin, en kuitenkaan liian löysäillen. Opettelisin kuuntelemaan itseäni, mutta myös hiljentämään sen hälläväliä-äänen pääni sisällä aina tarvittaessa. Ei kaikki ole yhdentekevää, asiat merkitsevät ja minä merkitsen ja maailma merkitsee. Opettelisin säännöllisyyteen, kohtuullisuuteen, terveyteen. Reippauteen ja rohkeuteen, itsevarmuuteen, onnellisuuteen. Ehkä löytäisin jonkun joka tahtoisi olla minun kanssani onnellinen.

Toukokuussa tahdon olla vähän kauniimpi ja itsevarmempi (tahdon pyöriä pimeässä valojen ja tuntemattomien ihmisten keskellä ilman huolta siitä, miltä näytän muiden mielestä), mutten tavoittele kuuta taivaalta. 5-6 kiloa pois siihen mennessä ja minä olen tyytyväinen, loput voin pudottaa hiljalleen, kesällä ja syksyllä. Ylioppilasjuhlissani minä kuitenkin tahdon olla hirmuisen kaunis, mutta sinne on aikaa vielä. Säännöllisyys on parempi vaihtoehto kuin jatkuva kiire ja kituuttaminen. Sisäpuoli tarvitsee suuremman muutoksen kuin ulkoinen minä, mutta sillekin pitää kyllä tehdä jotain.

Filosofiapojat kirjoittavat viimeiset aineet pian ja katoavat. Paitsi yksi, villapaitapoika. Pörröpäinen suloinen talvipoika. Eikä minua harmita, vaikken tutustunut, sain silti paljon hymyjä.

Minun sisälläni kuplii lämpö ja onnellisuus ja uteliaisuus elämää kohtaan. Asiat tuntuvat järjestyvän, ei maailma kaadu vaikka joskus niin kuvittelinkin.

Pusuja, olette aivan hirmuisen ihania ja kauniita ihan jokainen, minä pidän teistä kovasti.