Nyt jumalauta oikeasti. Ryhdistäydy, nainen. Mitä sinä muka pelkäät? "Ei minusta ole tähän" ei ole mikään tekosyy. Se on tahdonvoimasta kiinni. Jatka siitä, mihin viimeksi jäit. Et ole aloittelija tässä, sinä tunnet tämän pelin.
Viimeistään vuoden päästä muutan omilleni. Viimeistään vuoden päästä minulla on oma jääkaappi, oma vaaka, omat rahat joilla voin ostaa omat ruokani (tai jättää ostamatta), ja kämppis, jolla on omat murheensa. Tämä kaikki olisi voinut tapahtua jo nyt, mutta minä en jaksanut edes yrittää päästä opiskelemaan. Nyt luuhaan kotona, levähdän hetken edellisen työpaikan jäljiltä ja jatkan pian uudessa. Olen menettänyt mielenkiintoni miltei kaikkeen, minulle välivuosi ei ole hyväksi.
Ensi vuonna olen muualla.
(Onko kukaan vielä täällä? Mitä teille kuuluu? Millainen maailma on nyt, onko jokin muuttunut vai onko kaikki yhä samaa?)
