Day 56.

En etene, en muutu paremmaksi, en onnistu, minusta ei tule pientä ja kaunista tällä menolla. Miksi miksi miksi miksi miksi.

Koeviikko:
- kuusi koetta, paniikinomaista lukemista, muistisääntöjä, pakko osata
- mietin jokaisen päivän ruuat aamusta iltaan: koska en syö koululla kokeiden jälkeen, äiti käski miettimään mitä ruokaa voisin tehdä kotona päivisin, päädyn syömään viikon ajan salaatteja ja vedellä laimennettua tomaattikeittoa
- väsyn väsyn väsyn

Day 38.

Vihaan sitä, kuinka löllyn ja hyllyn ja heilun kun liikun, vihaan sitä, kuinka reiteni osuvat yhteen, hankaavat toisiaan kävellessäni. Vihaan sitä, kuinka vatsani leviää kuin pullataikina jokaiseen mahdolliseen suuntaan, saa minut näyttämään siltä kuin olisin raskaana. Vihaan kasvojani, pyöreää naamaani, leukaani, kaulaani, käsivarsiani, pohkeitani, sitä, ettei minussa ole mitään pientä ja kaunista. Vihaan sitä, etten voi käyttää ihania vaatteita, en uskalla edes käyttää muita housuja kuin verkkareita, hameet piilottavat minua vähän, isot paidat peittävät minut väliaikaisesti, kiedon kaulaani isoja huiveja jotta en tuntisi itseäni niin valtavaksi. Vihaan olla aina kaikista isoin.

Olen kuullut monelta ihmiseltä olevani pelottava, koska en ikinä vihaa mitään. En puhu pahaa ihmisistä, en hauku, en juoruile, en ole ilkeä, en kateellinen, olen ystävällinen kaikille ja kanssani on helppo tulla toimeen.

Mutta minä vihaan itseäni, olemustani, ajatuksiani, sitä miten käyttäydyn ja miten piilotan kaiken sisälleni, en ole sitä mitä oikeasti tahtoisin, en tahdo olla vääränlainen, pelkään epäonnistumista, häpeän itseäni, häpeän sitä mitä olen ollut ja mitä olen nyt, häpeän sitä etten osaa muuttua. Häpeän ja vihaan, kohdistan koko vihakiintiöni itseeni.

Tiivistettynä: viimeisen viikon ajan kaikki on mennyt pieleen. Liikaa vääriä ruokia ja vääriä asioita, vääriä sanoja, vääriä ajatuksia, ihmiset hymyilevät keskenään mutteivät ikinä minulle, tuntuu kuin olisin ilmaa kaikille. En jaksa olla aina tällainen ylimääräinen, turha, sellainen jonka kanssa vaihdetaan muutama sana silkasta kohteliaisuudesta mutta jolle kukaan ei oikeasti halua puhua, johon kukaan ei oikeasti halua tutustua. Haluan ystäviä, rakkautta, onnea, jonkun jota halata ja jonka kanssa nauraa. Jonkun johon luottaa.

En usko, että pääsen 51 kiloon ennen vuodenvaihdetta, mutta ei se estä minua yrittämästä. Huhtikuuhun mennessä kuitenkin painan 48 kiloa, se on pakko saavuttaa.