Tämä päivä on samaa vanhaa, kokonaissaldona 1200 kaloria eikä enää muuta kuin teetä tai vedellä laimennettua mehukeittoa. Kävelin koulusta kotiin, kävin kirjaston kautta lainaamassa levyjä (kahdeksan kappaletta).
Tuntuu tyhjältä, en löydä päivistäni mitään sisältöä. Elämäni koostuu kahdesta asiasta: kodista ja koulusta. Kodissa on tekemättömyyden tunne, ahdistus siitä, etten ikinä saa mitään aikaiseksi, vanhemmat, ruoka, veli, velvollisuudet, odotukset, yksityisyyden kaipuu. Koulussa on kaverit ja poika, mutta myös se suunnaton ahdistus, riittämättömyys: muut ovat pieniä ja hoikkia, minä iso isompi isoin valtava. Painaudun seinää vasten ja koitan olla huomaamaton, poika katsoo silmiin kävellessään ohi ja minä tahtoisin ampua itseni koska olen tällainen, koska en ole kapeajalkainen ja kaunis, hiukseni eivät asetu kauniisti vaan ovat raskaat ja karheat, välttelen katseita, en jaksa hymyillä ihmisille.
Istuin tänään pojan takana tunnilla, pelkäsin hirveästi tekeväni jotain väärää, olisin tahtonut juosta pois koska näytin niin hirveältä ja tunsin leviäväni joka suuntaan. Hän vain hymyili.
Miksi naamani on pyöreä miksi reiteni ovat paksut miksi vatsani on valtava miksi takapuoleni ei pienene miksi turpoan miksi olen näin turpea iso inhottava. Miksen ikinä muutu.
Tältä tuntuu tänään(kin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥