olen istunut auringossa,
venyttänyt selkää vain puoliksi yhtä notkeasti kuin naapurin kissa
olen yrittänyt oppia, tuloksetta
olen yrittänyt saada otetta asioista, tuloksetta
joko olen sosiaalisesti täysin kyvytön tai sitten ihmiset eivät vain pidä minusta
en tiedä pitäisikö kesää odottaa vai ei
tulen ainakin liikkumaan paljon ihan jo työn takia (voi minä tahdon niin olla pienempi syksyllä, en voi palata kouluun tämän näköisenä)
mutta toisaalta kesä on usein niin hirveän yksinäistä aikaa minulle
tahtoisin kerrankin löytää jonkun joka ajattelisi maailmasta elämästä olemisesta samoin
mutta kai se on toiveajattelua
ei kai kukaan halua ystäväkseen ihmistä joka ei kerro itsestään mitään
joka on kylmä ja etäinen koska ei uskalla tuntea
mitä teille kuuluu toukokuussa?
