minä mietin, sattuuko muihin koskaan tällä tavalla, ei ehkä fyysisesti mutta sisältä niin ettei kipua saa millään pois, ei pysty ajattelemaan, on samaan aikaan niin täynnä tunteita, kaipausta ahdistusta itseinhoa pelkoa ja epävarmuutta, ja rakkautta ilman kohdetta ja kaikkea mikä pitäisi päästää ulos ennen kuin siihen tukehtuu, mutta samalla on kuitenkin täysin turta. minä tahtoisin tietää, mitä silloin voi tehdä.
minä olen ollut hyvin turha viime viikkoina, viime kuukausina, viime vuosina, kai aina. ei tunnu löytyvän mitään suuntaa, ei ole tarttumapintaa, mutten silti tahtoisi luovuttaa. minä en pidä luovuttamisesta.
en tiedä.
mä tiiän mitä tarkotat. en ite oo löytäny oikeeta keinoo... käytän viinaa ja aineita jotta en muistas kuka ees oon... mut ei se kai oikeesti auta. mut tsemppiä, löydä syy siihen miks haluut parantuu ja elää oikeesti ja rupee tappelemaa,kai se on ainut keino... ite en enää jaksa.
VastaaPoista