Miten minä olen päätynyt tähän pisteeseen? Keskelle tasaista harmautta, hitaasti ohi lipuvia päiviä, ahdistavaa ulkopuolisuutta. Itseinho tuntuu taas täyttävän valtaosan päivistäni, aivan kuten vanhoina aikoina.
Olen alkanut ajatella. Tai itse asiassa olen ajatellut jo pitkään, pohtinut, miettinyt. Päätynyt siihen tulokseen, etten kelpaa näin. En ole koskaan kelvannut - muille ehkä toisinaan, mutten itselleni. Miten minä muka pystyn saamaan elämässäni jotain aikaiseksi, jos en kelpaa itselleni? Eihän kukaan voi rakastaa minua, jos olen näin iso, ruma ja lihava, luotaantyöntävä, vastenmielinen.
Päätin jo aikoja sitten, että minun on pakko muuttua. Pienemmäksi, kauniimmaksi, kiinnostavammaksi. En tahdo olla loppuelämääni ulkopuolella vain siksi, etten uskalla avata suutani tai kokeilla asioita. Mutta minun täytyy olla pienempi ennen kuin voin sallia itselleni seikkailut ja kokemukset, tunteiden kirjon kokonaisuudessaan. Minä tahdon rakastaa ja nauraa, istua parvekkeella katsomassa tähtiä, nukahtaa jonkun kainaloon ja uskaltaa luottaa. Näin isona mikään edellämainituista ei kuitenkaan onnistu - tuskin lihava ihminen nukahtamassa toisen viereen peittäen kaksi kolmasosaa sängystä on teidänkään mielestä kaunista. Ei lihava ja ruma ihminen voi juosta heinäpellossa kepeästi tai kyyristyä parvekkeen nurkkaan kuiskailemaan salaisuuksia keijutytöille. Ei voi, minä en voi, minun on pakko olla pieni, kaunis ja hauras, jotta minulla on oikeus olla herkkä ja tunteellinen, supattaa kauniita sanoja jonkun korvaan.
Siksi minä olen nyt matkalla. Keijumaahan, sirojen linnunluisten luo, keskelle kauneutta. Keijumaan portit aukeavat minulle aikanaan, olen päättänyt niin.
Olen 163 senttiä pitkä. Painan 59 kiloa. Olen pyöreämpi kuin aikoihin. Pudotan paljon kiloja, ainakin ne kymmenen, joiden avulla siirryn viidenkymmenen alapuolelle. Tavoitepainoni ensimmäinen numero on neljä, mutten vielä tiedä miten se jatkuu. Toinen numero voi olla kahdeksan, mutta se saattaa olla myös kaksi tai kolme tai neljä tai viisi tai kuusi tai seitsemän tai nolla.
Nyt olen kuitenkin lähtenyt matkaan, juossut jo ensimmäiset kilometrit keijutiellä. Minä todella toivon onnistuvani ja tahdon uskoa siihen, koska en jaksa enää itseäni, en saa olla tällainen, tällaisena epäonnistujana olen liian iso omaan maailmaani. Auttakaa minua löytämään perille, en tahdo jäädä harhailemaan.
ensimmäisessä kappaleessa kirjoitat siitä, millaisia sun päivät on nyt. tulin miettineeksi, että miten sellaset päivät on parempia, joina mietit kokoajan mitä syöt ja millon ja montako kaloria ja mittailet itseäsi joka suunnasta? en halua tuomita mitään, haluan vaan sanoa, että ehkei sun paino oikeasti ole niin suuri tekijä. elämässä on tärkeämpääkin tavoiteltavaa kuin se että luut näkyy.
VastaaPoistaterveisin tyttö jonka painoindeksi on täsmälleen sama kuin sun, ja joka kyllä välillä potee itsetunto-ongelmia, mutta joka tajusi ajoissa olla tuijottamatta pelkkää kuorta peilistä (se ei nimittäin tee kenestäkään yhtään kauniimpaa toisten silmissä).
en vain halua, että kuljet vahingossa entistä harmaampaan.
toinen asia, minkä halusin sanoa: kiitoksia kun liityit mun blogin lukijaksi :)
kiitos. siitä, että vaivauduit kommentoimaan, ja siitä, että sait minut hymyilemään.
VastaaPoistatoivon todella, etten päädy sellaiseen noidankehään, jossa ainoa mielessäni liikkuva asia on paino ja ruoka ja liikunta. todella toivon niin. koska minä tahdon ajatella myös onnellisia asioita, kauniita asioita, auringonlaskuja ja unelmia. en tahdo, että elämäni ainoat onnistumiset ovat kadonneet kilot.
lähinnä tämä on turhautumista siihen, etten ole jaksanut tehdä asioille mitään, olen itse päästänyt itseni tällaiseksi. en ole varma tiedänkö tarkkaan mitä haen sillä, että vähemmän syömisiäni ja liikun enemmän, mutta toivon, etten koskaan päädy näännyttämään itseäni.
ps. blogisi on ihana.
niin, kunhan et alkaisi tämän takia vaan ajattelemaan kilojasi entistä enemmän. jos liikut enemmän, niin täytyy muistaa syödä myös sen mukaan että jaksaa, koska muuten liikunnasta ei ole hyötyä missään suhteessa. ja lihaksetkin painavat, itse asiassa enemmän kuin rasva.
VastaaPoistatoivottavasti löydät elimistölle sopivan tasapainon ruuan ja liikunnan välillä, etkä mene kumpaankaan äärilaitaan turhan takia. opettele huomaamaan missä olet hyvä, ja ole kaunis sisältä päin, se on ainoa joka oikeasti näkyy ulkopuolelle.
ps. voi kiitos! :)